Kuka on valokuvaaja Tinksu Wessman?

Jotenkin tuntuu aina itseriittoiselta kirjoittaa itsestään, mutta miten muuten ihmiset voisivat arvioida olenko heille oikea valokuvaaja. Kuvat toki puhuvat puolestaan ja moni tekee kuvaajavalinnat esteettisin perustein, kuitenkin, yhtä tärkeää kuin estetiikka, on myös se millainen kuvaaja on ja miten kuvattavan ja kuvaajan välinen dynamiikka toimii.

Olen puolisoni, valokuvaaja Sonja Siikasen, kanssa perustanut yhteisen yrityksen (Sapfograf Oy) joulukuussa 2019 vähän ennen pandemian alkua. Työskentelemme molemmat edelleen valokuvaajina vaikka yrityksemme on ollut olemassa lähinnä poikkeustilasta toiseen. Kiitos tästä kuuluu upeille asiakkaillemme (ja jokseenkin järkevälle taloudenpidolle).

Usein kerron olevani inklusiivinen ja sensitiivinen valokuvaaja. Isoja sanoja, mutta mitä ne käytännössä merkitsevät? Kaikki linkittyy arvoihini, jotka pohjaavat ymmärrykselle siitä, että jokaisen ihmisoikeudet ovat lyhentämättömät. Jokaisella meistä, riippumatta ihonväristä, etnisyydestä, kansalaisuudesta, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, vammaisuudesta, iästä, toimintakyvystä, kehon koosta tai muodosta, luokasta tai yhteiskunnallisesta asemasta, on oikeus tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti. Minun maailmassani ei ole “kahden kerroksen väkeä”.

Valokuvauksen maailmassa tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että pyrin aktiivisesti omalla rajatulla tavallani purkamaan sellaisia rakenteita, jotka asettavat ihmiset eriarvoiseen asemaan. Minun kuvattavieni ei todellakaan tarvitse täyttää mitään kapitalistisen yhtenäiskulttuurin ylläpitämiä geneerisiä kauneusihanteita (laiha, vammaton, valkoinen, cis – kyllä te tiedätte mistä puhun). Elämme maailmassa, jossa ympärillämme on toisteisesti valtava määrä kuvia juuri nämä kauneusihanteet täyttävistä ihmisistä. Tämä kuvavirta ei ole “todellinen” siinä mielessä, että se ei vastaa ihmisyyden monimuotoisuutta eikä esitä sitä rehellisesti vaan asettaa saavuttamattomia tavoitteita. Tämä saavuttamattomuus tuottaa vain pahaa oloa, ulkopuolisuutta, huonommuuden tunteita ja ahdistusta. En halua olla osa sellaista koneistoa.

Inklusiivisuus ja sensitiivisyys tarkoittavat myös sitä, etten ole jokaiselle juuri oikea kuvaaja. Valkoisena ihmisenä en tarkoituksenmukaisesti pyri esimerkiksi etsimään kuvattavaksi bipoc-ihmisiä (black, indigenous and people of colour) jotta saisin portfoliotani “monimuotoisemmaksi”. Jos musta, ruskea tai alkuperäiskansaan kuuluva ihminen haluaa minut kuvaajaksi, on tilanne eri ja kuvaan hänet tietenkin. Jotta voin tehdä työni kunnolla, minun pitää myös tietää ne kohdat, joissa en tiedä tarpeeksi. Pystyn myös itseohjautuvasti opiskelemaan lisää eri aiheista. Pyrkimykseni on, ettei yksikään asiakkaistani joudu kouluttamaan minua omaan marginalisoituun asemaansa liittyen.

Kuvauksissani on aina täysi kehorauha ja noudatamme turvallisemman tilan periaatteita. Kerron nämä tiedot myös asiakkaalle ja ne löytyvät myös kotisivuiltani. Ohjatessani kuvattavia (erityisesti Sonjan boudoir-kuvauksissa, joissa toimin mallinohjaajana) annan useampia vaihtoehtoja samaan asentoon/poseeraukseen. Meidän jokaisen anatomia on erilainen. Emme liiku tai näytä samalta. Emme halua korostaa samoja asioita omassa kehossamme. Näiden syiden takia, minä kuvaajana, en voi päättää kuvattavalle täydellistä asentoa vaan kuvattavalle on annettava tilaa tehdä asennosta omansa. Loppujen lopuksi kuvatun tulee nähdä itsensä kuvista, ei jotain sellaista, mitä minä haluan tai yhteiskunta haluaa nähdä.

Kaikki tämä kuulostaa varmasti aika isolta tai raskaalta. Sellaisia periaatteet ja arvot usein ovat, mutta upeaa niissä on se, että vaikka ne ohjaavat toimintaani ja pohdin työni eettisiä ja moraalisia ulottuvuuksia hyvinkin usein, näkyvät ne asiakkaalle lähinnä huomioonottavuutena ja hyvin henkilökohtaisena asiakaspalveluprosessina.

Niin ja sitten on se esteettinen puoli. Käykää katsomassa mun instagramissa tai portfoliossa. Sieltähän sitä sitten näkee 💜